Toivonkin, että te vanhat ja uudet lukijat löydätte uuden blogini ja viihdytte siellä kakkujen seassa. Kiitos kaikille ja nähdään osoitteessa

www.siiliparatiisi.blogspot.fi

Mahdollisesti alan lisäilemään kuvia vanhoihin postauksiin kunhan tämä saadaan taas kunnolla toimimaan. Vieläkään ei kuvia pysty näihin kirjoituksin lisäämään.

Kakkuilu ja leipominen ovat kuitenkin normaalisti jatkuneet ja postauksia niistä onkin luvassa, tulipahan vietettyä kunnolla lomaa blogista!

Sain pyynnön tehdä kihlajaisiin kerroskakun. Mietin hetken ennenkuin suostuin sillä en ole aiemmin kaksikerroksista kakkua suurempaa tehnyt. Alunperin toiveissa oli 3-kerroksinen kakku, mutta vierasluvun kasvaessa päädyimme tekemään 4-kerroksisen kakun sekä yhden normaalin pyöreän kakun varalle.

Kakuissa oli täytteenä vadelma- sekä valkosuklaamousset. Kakut kuorrutin valkoisella sokerimassalla ja pintaan tuli reilusti helmiäisspraytä. Kukiksi toivottiin hortensioita ja kakun päälle vielä kihlaparin nimet.

Rakensin kakun Wiltonin kakkutukia sekä kerroskakkualustoja apuna käyttäen. Muutenhan siitä ei olisi tullut mitään. Kakusta tuli todella painava, mutta noiden tukien ansiosta erittäin tukeva.

4-kerroksisen kakun halkaisijat olivat 28cm, 24cm, 20cm ja 16cm. Ihan vastaavia alustoja en saanut, mutta onnistui kokoaminen 25-20-15cm alustojenkin kanssa ihan hyvin. Sokerimassaa viiden kakun päällystämiseen kului noin 3kg (vähän jäi yli). Kakkujen saumakohtiin tein helminauhaa tämän muotin avulla.

Melko tyytyväinen olin lopputulokseen vaikkakin seuraavaa kertaa varten on muutamia asioita, joita teen toisin/fiksummin/helpomman kautta. Jääkaappiinkin sai komeuden helposti mahtumaan kunhan hiukan hyllyjä poisteli..

Paljon Onnea kihlaparille ja toivottavasti kakku oli mieluinen!

Kesä-heinäkuun vaihteessa on aina Järvenpäässä Puistoblues ja blueskatu, josta löytyy perinteistä markkinakrääsää. Perinteisiin kuuluu kuitenkin tuo katu kävellä ja maistella kesän muikut valkosipulikastikkeen kera. Tänä vuonna bongasimme blueskadulta myös ihanan englantilaisen fudgekojun.

Ensimmäisen kerran "törmäsin" kojuun keväällä toisilla markkinoilla ja silloin ostin pussillisen fudgeja. Ne olivat niiiin hyviä, että pakkohan nytkin niitä oli saada.

Fudgevalikoima on lähes älytön ja valinta olikin vaikeaa. Kaikkea kun ei voinut ottaa; kuka ne olisi syönyt ja kilohintakin (yli 20e) oli huima. Noh, muutamia makuja pussiin tuli kerättyä ja herkullisia ne olivakin.

Pojat ne ihailivat markkinakojuja tavaroineen ja uudet aurinkolasit kiinnostivat kovasti. Lasten kokoja ei kuitenkaan löytynyt, joten ne saivat jäädä.

Mukavaa oli vaikkei blueseja kuunneltukaan ja kaunis kesäinen päivä hemmotteli meitä auringolla.

Minua pyydettiin tekemään tulevaan hääkakkuun sammakkoprinssi ja prinsessa. Olen muutaman kerran aiemmin vastaavanlaisia sammakkoja tehnyt (rakastan sammakkoja), joten se oli mukava tehdä. Mutta mutta...ihmishahmot ovat aina melko haastavia. Niitä en ole muutamaa kappaletta enempää tehnyt, mutta toiveena olikin saada naiivistinen hahmo eli todenmukaista ihmistä ei onneksi tarvinnut lähteä edes yrittämään.

Tein koristeet uudesta Renshawn kukka- ja muotoilumassasta ja se toimi aivan loistavasti. Massa on pehmeää ja joustavaa työstää, se kuivuu nopeasti ja koristeista tulee kestävämpiä kuin sokerimassasta. Värjäsin massan lehdenvihreällä pastavärillä ja muotoilin pallosta sammakon muotoisen. Kädet ja jalat tein erikseen ja liimasin ne elintarvikeliimalla sammakkoon kiinni. Koska kyseessä oli suhteellisen pieni koriste, noin 5cm korkea, en käyttänyt apuna mitään tukia (esim. spaghetinpätkiä). Pienen kruunun muotoilin samaisesta keltaiseksi värjätystä massasta.

Prinssessan muotoilin em. massasta myös. Tein ensin vartalon, joka muodostui mekosta ja sitten liimasin siihen kiinni kädet, kaulan ja pään. Mekon alareunaan painoin simpukka-työvälineellä pieniä jälkiä helman koristeeksi. Keltaisesta massasta pyörittelin ohutta pötköä, josta tein hiukset. Ripset piirin mustalla elintarviketussilla.

Toivottavasti pariskunnasta tuli sellainen kuin toiveissa oli ja pääsevät hääkakkua koristamaan. Paljon onnea tulevalle hääparille!

Sain pyynnön tehdä Jokerit-kakun 13 vuotta täyttävälle Henkalle. Toiveena oli suklainen kakku. Niinpä päädyimme suklaakakkupohjaan, jossa oli täytteenä minttusuklaamousse välissä.

Maalasin Jokerit-logon vaahtokarkinmakuiselle massalle, koska se ei kovetu niin kovaksi kuin sokerimassa ja on mukavampi näin ollen syödä. Maalauksen tein jo ajoissa muutamia päivä aikaisemmin ja kakun päälle sen laitoin tarjoilupäivänä. Kakun kuorrutin sokerimassalla ja samasta massasta tein kirjaimet sekä alareunan pallot.

Toivottavasti kakku maistui ja sankari oli iloisesti yllättynyt.

Juhannus oli ja meni aurinkoisissa tunnelmissa. Negatiivisesti voisi ajatella, että kesä on mennyt yli puolenvälin ja kääntynyt syksyyn päin (periaatteessa onkin) mutta turhaa sitä nyt on murehtia. Kesä on parhaimmillaan ja mikä parasta..Vielä on kesää jäljellä -sanoo melko ihana kappalekin.

Me vietimme mieheni siskon perheen kanssa juhannusta täällä etelä-Suomessa papan "mökillä" ,jonne ei ajomatkaa paljon ole. Näinpä säästyimme inhottavilta ruuhkilta ja suuremmilta pakkailuilta. Mukavaa oli ja aurinkokin helli. Juhannusperinteisiin kuuluu tietenkin grillaaminen ja niinpä pöytäämme koristi salaatit, grillimakkarat ja -lihat, tuore patonki ja viileät juomat.

Pelasimme porukalla (pojat 3 vastaan pojat 3) jalkapalloa ja me tytöt (3) nautiskelimme nurmikolla.

Jalkapalloilun lomassa pojat innostuivat etsimään neliapilaa...vai tippuiko joltain 5senttiä????

Mitään ei kukaan löytänyt vaan hauskaa meillä oli. Kahvin kanssa jälkiruuaksi nautimme vaniljajäätelöä ja kotimaisia -ihania- mansikoita sekä melkein  mansikkaraparperi-valkosuklaapiirakkaa (unohtui jääkaappiin).

Kiitos erittäin kivasta juhannuksesta ja ensi vuonna uudestaan?

Juhannuspäivänä menuuseemme kuului herkullista kuhaa, jonka mieheni kalasti mereltä, uusia kotimaisia perunoita, kananmunanpuolikkaita, salaattia ja jälkkäriksi viimeinkin sitä mansikkaraparperi-valkosuklaapiirakkaa.

Melkoinen saalis vai mitä?

Tässä vielä muutamia kesäisiä fiiliskuvia, joita on viime viikolla näpsitty ympäri keskistä uusimaata.

Nauttikaamme siis vielä piiitkästä kesästä ja kauniista suomalaisista maisemista.

Mieheni siskon poika pääsi viime viikonloppuna ripille ja hänen suurena intohimonaan on eri kokoiset rubikin kuutiot. Hän on lähes virtuoosi niiden selvittämisessä. Itse hädin tuskin päivän aikana pystyn ratkomaan tuollaisen 3x3kuution...

Kuutiosta sitten tuo kakku idea sai alkunsa. Melko haastavaa oli saada kuution muoto kakkuun ja vielä haastavampaa oli saada se pysymään täytteiden ja kuorrutuksen jälkeen. Kakku painuikin sen verran kasaan, että etukäteen laskemani neliöt eivät enää sopineet vaan jokaista palaa piti koristeluvaiheessa vielä muokata. En ehkä ihan heti lähde uudestaan tätä kakkua (ja pikkukakkuja) enää tekemään.

Kakku oli suklaapohjainen ja välissä mansikkamoussea. Kuorrutin pinnan ensin mustalla sokerimassalla ja sitten liimasin värilliset neliöt elintarvikeliiman avulla kakkuihin kiinni.

Hauska lopputulos silti oli ja juhlat sujuivat pienestä sateesta huolimatta hyvin!

Onnea vielä Jirille

Ystäväni tyttöset juhlivat siis syntymäpäiviään ja sain tehdä heille kakut. Siirin mielestä kaikki pilkullinen on Minni Hiirtä ja Minni onkin neidin suuri suosikki. Siispä hän sai Minni-kakun. Kakku oli suklaapohjainen ja täytteenä oli raikas vadelmamousse. Pinnan kuorrutin sokerimassalla. Korvat tein uudella Renshaw:n kukkamassalla, joka muistuttaa Wiltonin gum pastea. Tuo uusi kukkamassa on vitivalkoista ja tasaista, toisin kuin gum paste. Korvia oli tukemassa spaghetin pätkät, mutta uusi massa kuivui lähes puolessa tunnissa muotoonsa pysyväksi! Sprayasin korvat sitten kuivuttuaan mustalla sprayllä. Pinkki rusetti kruunasi Minnin korvat.

Sanni puolestaan sai jo torstaina kissan muotoisen kakun, joten tänään kissat olivat kermakakun päällä pienemmässä koossa. Tyttönen toivoi myös keltaisia kukkia, joten niitähän oli kakkuun laitettava. Kakussa oli sitruunamousse ja kerman värjäsin ennen pursottelua Wiltonin lehdenvihreällä pastavärillä. Kaikki koristeet tein sokerimassasta.

Tänään sattui olemaan taas erittäin kuuma päivä ja viime kesänä jo vannoin etten yhtään kermakakkua kesällä tee, mutta...niinhän sitä taas revittiin harmaita hiuksia päästä tuon kerman kanssa. Olen niin paljon tehnyt massakakkuja, että kerma ei tahdo enää onnistua ollenkaan. Samalla huomasin, että olen hävittänyt pitkän palettiveitseni ja pinta oli vedettävä pienellä veitsellä. Eli se siitä tasaisesta pinnasta. Tuo tuskin kakun saajaa tai vieraita häiritsi, joten olkoon.

Paljon Onnea Sanni ja Siiri!

Ensi vuonna sitten taas saa keksiä uusia kakkuja